Merkityksellinen oppimiskokemus on jokaisen henkilökohtainen myönteinen tai kielteinen kokemus. Se sisältää tunteita, mielikuvia ja elämyksiä. Kokemuksellinen oppiminen on toiminnallista oppimista ja monet oppimiskokemukset liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin. Meidän opettajaopiskelijoiden myönteiset oppimiskokemukset voivat liittyä esim. havainnointeihin ja kielteiset pettymyksen tuntemuksiin.
Pienryhmämme tarkasteli merkityksellistä oppimista sosiaalisen, yhteisöllisen ja digitaalisen tarinan, Rehtori Kirstin muutos (Flash-esitys), kautta. Tarinan keskiö muodostuu pienryhmämme jäsenten omista merkityksellisistä oppimiskokemuksista. Näistä henkilökohtaisista tarinoista esiin nousseet avainsanat toimivat yhteisen tarinan runkona. Avainsanat löytyvät alla olevasta sanaristikosta.
Argyriksen ajatukset ongelmanratkaisusta toimivat tarinan taustateoriana. Tarinan juoni seuraa Argyriksen teorian Single-loop & Double-loop -mallia eli ongelman havaitsemista, ongelmaan johtaneiden syiden selvittämistä sekä ongelman ratkaisua.
Tarinan taustateoriana on käytetty tunnetun kasvatusajattelijan ja organisaatiotieteilijän Chris Argyriksen Single-loop & Double-loop -mallia eli yhden ja kahden palautekehän oppimista. Single-loop -malli kuvaa oppimista, jossa organisaation toimintatavat muuttuvat esimerkiksi ulkoisen paineen seurauksena, mutta taustalla vaikuttavat arvot eivät muutu. Yhden palautekehän oppiminen keskittyy korjaamaan organisaation toiminnassa havaittuja virheitä. (Hynynen 2008, 13 2) Virheet, joihin organisaatiot puuttuvat, ovat Argyriksen mukaan sellaisia joiden olemassaolosta tiedetään ja jotka aiheuttavat mahdollisimman vähän uhkaa toimijoille tai niiden korjaamatta jättäminen on suurempi uhka kuin korjaaminen. Sellaisiin virheisiin puuttumista vältetään joiden löytyminen olisi uhka yksilön virheiden piilottamismekanismille ja sille ettei yksilö ole voinut korjata virhettä. (Hynynen 2008, 13 2)
Ratkaisu ei välttämättä ole kestävä, jos sen taustalla vaikuttaviin julkilausumattomiin seikkoihin ei ole puututtu. Toisella palautekehällä tiedonkeruu kohdistetaan arvoihin, oletuksiin, sanattomiin normeihin, toisin sanoen organisaation todelliseen toimintateoriaan. Näin voidaan päästä syvälle ulottuviin muutoksiin ja pitkän tähtäimen tehokkuuteen. (Hynynen 2008, 13;17 2)
Double-loop- oppimisessa toimintatapoja muutettaessa muutos ulottuu myös organisaation arvoihin ja muihin syvempiin rakenteisiin, jotka ohjaavat sen toimintaa. Kahden palautekehän oppiminen asettaa yksilöiden toimintateoriat alttiiksi arvostelulle ja tämä saattaa laukaista osallistujissa puolustautumis-mekanismeja (defenssejä). (Hynynen 2008, 13 1) Defenssit voivat siis estää kahden palautekehän oppimista. Defenssien logiikka on seuraavanlainen: Vältetään viestejä jotka sisältävät ristiriitaisia tai uhkaavia tekijöitä, käyttäydytään niin kuin viestien sisältö ei olisi uhkaava, uhkatekijöistä ei puhuta, myöskään siitä, että uhkatekijöistä ei puhuta, ei saa puhua. Organisaatioissa ongelmat joista ei puhuta eivät ole ongelmia. Siksipä niitä ei edes yritetä ratkaista. Tämä johtaa rajoittuneisiin oppimissysteemeihin. (Hynynen 2008, 15 1) Tässä on kytkentä kriittisyyteen. Vain kyseenalaistamalla vallitsevaa tilaa vaiettuine ongelmineen voidaan saada organisaatio oppimaan kaksikehäisellä tavalla.
Chris Argyris – the reluctant adul educator. Watkins, K.E. & Wilson, J.A. 2001, 193-205.
1 Alkuperäinen lähde: Argyris, Chris 1992. On organizational learning. Blackwell Publishers. Oxford.
2 Alkuperäinen lähde: Argyris, Chris & Schön, D. A. 1996 Organizational learning II, theory method and practice. Addison-Wesley: Massachusetts.
