NK2: Innostava opettaminen

Millainen on innostava opettaja? Innostava opettaja on itse innostunut opetettavasta asiasta ja saa opiskelijatkin kiinnostumaan siitä. Innostava opettaja hyödyntää monipuolisesti erilaisia opetusmenetelmiä ja kokeilee rohkeasti uutta. Hän tuo oman persoonansa, myönteisen asennoitumisensa ja vuorovaikutustaitonsa opetustilanteeseen. Innostava opettaminen saa opiskelijat innostumaan, kiinnostumaan tietää asiasta enemmän ja saavuttamaan oppimistuloksia.

Tarkastelemme innostavaa opettamista opetuksen suunnittelun, oppimisen arvioinnin ja oppimisympäristöjen ja -prosessien kautta Prezi-esityksessä mind map-tyylisesti. Lisäksi olemme tuottaneet teoriaan pohjautuvan esseen. Innostavaa opettajaa työssään esittelemme teoriaosuudessa nukkekuvien avulla.

Taustateoria
John Dewey on yksi 1900-luvun tunnetuimista kasvatusajattelijoista ja kasvatuskäytäntöjen muovaajista. Hän näkee ihmisen luontaisena, kokemuksistaan joko tietämättään tai tiedostaen oppivana ja kehittyvänä.

John Dewey pohtii teoksessaan ihmiskunnan arvoja ja sitä, kuinka ne ohjaavat koulutusta ja sen päämääriä. Hän toteaa taloudellisten päämäärien pyhittävän usein keinot. Dewey haluaa, että koulutus lisää sosiaalista herkkyyttä ja inhimillistä hyvinvointia. (Dewey 1916g.)  Teknologiaa hyödyntämällä tietoa ja koulutusta saataisiin demokraattisesti ja tasapuolisesti jaettua kaikille ihmisille yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. 

Innostava opettaja kannustaa soveltamaan tietoa.

Yhteiskunnassa vallitsee Deweyn mukaan jako moraalia sekä henkisiä arvoja pohtiviin humanisteihin ja luonnontieteellis-teknisiin aloihin, joissa usein taloudelliset päämäärät pyhittävät keinot. Oppimista ei tulisi kuitenkaan nähdä vain tiedon keräämisenä, vaan sen tulisi herättää ihmisen henkinen kehitys kuten antiikin Kreikassa.(Dewey 1916u.)

Dewey tunnetaan erityisesti metodistaan ”learning by doing", joka korostaa tekemällä ja kokeilemalla oppimista. Dewey näkee koulutuksen prosessina, jossa aiemmat kokemukset vaikuttavat tuleviin kokemuksiin (Dewey 1916f, 1916l). Deweyn ajattelussa oppija asettaa itselleen tavoitteita ja saavutettuaan ne, hän asettaa uusia tavoitteita. Saavutetut tavoitteet toimivat tällöin ikään kuin keinoina seuraaviin. Voidaan myös ajatella, että uudet opittavat asiat sulautetaan mielessä valmiina olevien mallien päälle. 

Dewey jakaa kokemuksen aktiiviseen yrittämiseen eli kokeiluun sekä passiiviseen osaan eli toimintaan opittavan asian kanssa. Pelkkä toiminta ei hänen mukaansa ole kuitenkaan kokemusta vaan se, mitä siitä seuraa ja mitä siitä opitaan. Lapsi oppii tekemällä asioita leikkiessään. Dewey (1916f, 1916k) kertoo esimerkin  lapsesta, joka tulitikuilla leikkiessään polttaa sormensa ja tuntee kipua. Kivusta lapsi tietää liekin polttavan ja osaa jatkossa varoa tulta. Kokemuksesta oppiminen tarkoittaa siten kokeilun sekä sen hyvien ja huonojen seurausten kautta oppimista. Dewey (1916d) kutsuu tätä oppimaan oppimiseksi. Tätä kokeilun ja oman oivalluksen kautta oppimista voidaan hyödyntää myös innostavassa opettamisessa. 

Innostava opettaja opettaa persoonallaan.

Fyysisen tekemisen ohessa tapahtuu myös älyllistä pohtimista ja oivaltamista. Ennen kouluikää lapsi oppii käsiensä avulla kokeilemalla sekä näkemällä ja kuulemalla eli toimimalla siten, että se johtaa johonkin tulokseen. Esimerkiksi lapsen lennättäessä leijaa hän pitää tiukasti katseensa leijassa ja tuntee leijan nauhan puristuksen kädessään. (Dewey 1916f, 1916k) Hän oppii aistimaan tuulen liikkeet ja toimimaan siten, että leija liikkuu hänen haluamallaan tavalla.  

Kun kouluikäisten odotetaan käyttävän aistejaan vaikkapa sanojen tunnistamisessa ja lukemisessa, toiminta muuttuu mekaaniseksi. Deweyn mukaan näin siitäkin huolimatta, vaikka opettajat kannustavat ilmeikkääseen lukemiseen tekstin merkitysten avaamiseksi. Mekaanista, toistoon perustuvaa opetustapaa käytetään Deweyn mukaan monissa opetettavissa aineissa. (Dewey 1916k.) Tänä päivänä ajatellaan, että opetuksessa olisi hyödyllisempää noudattaa ja hyödyntää niitä aktiviteetteja, joita lapset ja nuoret harrastavat koulun ulkopuolellakin.

Innostava opettaja tukee ja kannustaa.

Deweyn mukaan teoreettisuus tulisi sitoa konkreettiseen ja elämänläheiseen, kokemukselliseen todellisuuteen (Dewey 1916u). Aiempi mekaaninen ”pänttäämisen” kulttuuri eli faktojen ulkoa opiskelu on monille meistä tuttua omilta kouluajoilta. Ulkoa opettelu perustui ajatukseen pelkästä tiedon arvostamisesta, ei niinkään sen sisäistämisestä tai soveltamisesta. Tiedosta muodostui tällöin ulkokohtaista ja kun sillä ei ollut liittymäpintaa aiemmin opittuun, oppija menetti helposti luonnollisen kiinnostuksensa siihen (mt.). 

Tänä päivänä oppiminen tarkoittaa myös kyseenalaistamista, ihmettelyä, kokeilua ja mielipiteiden vaihtoa, mikä vaatii opittujen asioiden aitoa sisäistämistä ja ymmärtämistä. Innostava opettaja huomioi erilaiset oppijat ja erilaiset oppimistavat sekä tuo opetukseen omat kokemuksensa, tietonsa ja tunteensa. Innostava opetus on vuorovaikutteista ja oppiminen tapahtuu yhdessä.

Dewey kuvaa teoksessaan kouluissa yleisiä kurinpito-ongelmia todeten suuren osan opettajan työajasta kuluvan häiriöiden ehkäisyyn ja niiden nujertamiseen. Hänen mukaansa opettajan tehtävänä on pitää oppilaat ”ruodussa” ja rankaista fyysisesti tottelemattomia. Tänä päivänä opettajat joutuvat edelleen toimimaan ”erotuomareina”, mutta ongelmatilanteet hoidetaan ilman fyysisiä rankaisukeinoja.
 

Innostava opettaja luo mahdollisuuksia.

Oppilaiden on Deweyn mukaan oppiakseen pidettävä tunneilla aistinsa (näkö ja kuulo  valppaina ja seurattava tarkasti kirjaa, karttaa, liitutaulua sekä sitä, mitä opettaja sanoo. Oppilaiden oli lisäksi tehtävä lukemisen, kirjoittamisen ja matematiikan lisäksi lihas- ja motorisia harjoitteita, jotta tieto kulkisi ikään kuin putkea pitkin aivoihin. (Dewey 1916d.)  Tänä päivänä opetustilanteet ovat muuttuneet eikä opetus ole enää behavioristiseen tapaan pelkkää tiedon siirtämistä. Opetus on tänä päivänä lähinnä uudenlaisten mahdollisuuksien luomista. Oppilaiden on toki edelleen pidettävä aistinsa valppaana, mutta opettajan tehtävänä on tunnistaa oppilaan innostus ja herättää huomio. Innostava opettaja voi omalla persoonallaan ja toiminnallaan (esim. tarinoilla) innostaa oppilaita oppimaan. Dewey (mt.) on todennut, että tarkka tunnilla seuraaminen johtaa älylliseen sulokkuuteen. Tähän innostavalla opettamisellakin pyritään.

Deweyn kasvatusajattelun mukaan ajattelu aktivoituu ongelmatilanteissa ja reflektio lisää siihen jännitteitä. Ajattelu on yksilöllistä ainutlaatuista  asioihin perehtymistä ja selvittämistä. Tietäminen on Deweyn (Dewey 1916k) mukaan siten koetun tapahtuman älyllistä käsittelyä.

Lähteet:

Dewey, J. 1916. Democracy and Education. ILT Digital Classics. 

• Chapter Four: Education as Growth. Luettu 20.11.2011. http://www.ilt.columbia.edu/publications/Projects/digitexts/dewey/d_e/chapter04.html (viite d)
• Chapter Six: Education as Conservative and Progressive. Luettu 10.11.2011. http://www.ilt.columbia.edu/publications/Projects/digitexts/dewey/d_e/chapter06.html. (viite f)
• Chapter Eleven: Experience and Thinking. ILT Digital Classics. Luettu 11.11.2011. http://www.ilt.columbia.edu/publications/Projects/digitexts/dewey/d_e/chapter11.html  (viite k)
• Chapter Twelve: Thinking in Education. Luettu 21.11.2011 http://www.ilt.columbia.edu/publications/Projects/digitexts/dewey/d_e/chapter12.html  (viite l)
• Chapter 15: Play and Work in the Curriculum. Luettu 9.11.2011. http://www.ilt.columbia.edu/publications/Projects/digitexts/dewey/d_e/chapter15.html  (viite o)
• Chapter 21: Physical and Social Studies: Naturalism and Humanism.  Luettu 10.11.2011.
  http://www.ilt.columbia.edu/publications/Projects/digitexts/dewey/d_e/chapter21.html (viite u )